Yllätyin eilen iloisesti, kun sain tekstiviestillä postin saapumisilmoituksen. Olin nimittäin ollut siinä käsityksessä, että tilaamani uutuuskirja, Leena Lehtolaisen Rautakolmio, postitetaan minulle perjantaina, mutta nyt se siis olikin jo käsissäni aikaisemmin kuin luulinkaan. Kirja saapui kyllä niin täydelliseen ajankohtaan kuin vain mahdollista. Takana raskas työviikko, edessä sateinen, syksymäinen perjantai-ilta, ja vielä hetki aikaa lukemiseen ennen kuin yleisurheilun MM-kisat alkaisivat. Joten yhdeltä istumalta luin 352-sivuisen teoksen läpi, vaikka väsymys meinasikin painaa silmät kiinni.
Rautakolmio jatkaa Lehtolaisen Maria Kallio -sarjaa. Olen lukenut kaikki muutkin sarjan kirjat, joten tähän teokseen oli aika kovat ennakko-odotukset. Täytyy sanoa, että en pitänyt kirjasta yhtä paljon kuin aiemmista Lehtolaisen romaaneista, sillä koko ajan tuntui, että siitä puuttui "sitä jotain". Kun kyseessä on kirja, joka on juuri ilmestynyt, ja jota useimmat eivät ole vielä lukeneet, niin en halua paljastaa liikaa kirjan tapahtumia. Totean vain, että mielestäni juoni oli aika lailla ennalta-arvattava, ja siinä oli paljon irrallisia ja turhia yksityiskohtia, jotka olisi voinut jättää poiskin, kuten esimerkiksi Iidan matkustus Provencesta Hampuriin ja siihen liittyvä matkapuhelinsekoilu. Myöskin Marian hahmo oli minulle pettymys. Monta kertaa ajattelin, ettei Maria voisi toimia näin, koska hän on kypsä ja kokenut poliisi, ja oppinut varmasti aiemmin tekemistään virheistä.
Tuntui siltä, että kirja oli hutaisemalla kokoonkasattu. Viis hyvästä tekstistä, kun myyhän se kuitenkin... Asiavirheiden (esimerkiksi Kelan maksamaan elatustukeen liittyvät virheet) lisäksi teoksen tekstiä ei ilmeisesti oltu oikoluettu kovin huolellisesti. Esimerkkinä virke "Hän oli minua päätä pitempi, lyhyt musta tukka oli vedetty geelin avulla päätä myöten, mustat ripset ja kulmakarvat sekä ruskeat hiukset saivat hänet näyttämään eksoottiselta." (kursivoinnit minun)
Teosta lukiessani mietin, että olisikohan Maria Kallion tarina kohta lopussa. Mielenkiintoisempaa olisi lukea vaikkapa nuoren konstaapelin Jenna Strömin tarinaa. Toki tämä kirja kannattaa lukea, jos pitää Lehtolaisen muista romaaneista. Ei vain kannata odottaa liikaa, ettei pety.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti