Olen ollut nyt ostamatta ja lainaamatta kirjoja kolmisen viikkoa. Yhden kirjan olen hyllystäni saanut tänä aikana luettua. Karin Fossumin romaani Murtuma löytyy hyllystäni ruotsiksi luultavasti siksi, että alun perin norjankielisen kirjan ruotsinkielinen versio on ilmestynyt suomennosta aiemmin, ja olen aikonut lukenut kirjan heti kun vain mahdollista. Jostain syystä (= ostan liikaa kirjoja) en ole kuitenkaan lukenut kirjaa ennen kuin nyt.
Ajattelin romaanin olevan dekkari, mutta sitä se ei ole, vaikka jännittävä ja tunteita nostattava se ehdottomasti on. Murtuma kertoo museossa työskentelevästä Alvar Eidestä, jonka elämä mullistuu, kun hän eräänä päivänä tarjoaa kupin kahvia museoon lämmittelemään tulleelle narkomaanitytölle. Tyttö käyttää häpeilemättä hyväkseen Alvarin kiltteyttä, naiviutta ja kyvyttömyyttä sanoa ei. Vaikka Alvar on varovainen, harkitseva ja kenties tylsää ja rutiininomaista elämää viettävä, hän on henkilöhahmona mielenkiintoinen ja tunteita herättävä. Ensin olin surullinen hänen puolestaan. Sitten vihasin häntä, kun hän ei saanut karistettua tyttöä elämästään. Teki mieli ravistella häntä, tai ainakin heittää kirja seinään. Monta kertaa Alvar ärsytti minua niin paljon, että melkein jätin kirjan kesken. Lopulta annoin hänelle anteeksi, kun tajusin, että näin Alvarin elämän kuului mennäkin. Alvar tarvitsi elämäänsä dramatiikkaa, eräänlaisen murtuman, että hän pystyi muuttumaan ja kasvamaan ihmisenä.
Alvarin tarina alkaa siitä, kun hän ilmestyy tarinan kertojalle, ja vaatii saada tarinansa kerrotuksi. Kertoja ja Alvar käyvätkin tarinan edetessä keskusteluja paitsi Alvarista, myös kirjailijasta ja hänen elämästään. Aluksi koin kertojan kanssa käydyt keskustelut turhiksi, sillä olisin halunnut vain lukea, miten Alvar selviytyy elämästään muuttuneessa tilanteessa. Kertojaosuudet olivat toinen syy siihen, että harkitsin lukemisen lopettamista. Sitten keskustelut alkoivat kiinnostaa, kun aloin miettiä niiden syvällisempää merkitystä. Alvarin ja kertojan keskustelut olivat kuin kenen tahansa ihmisen rukous luojalleen, toive siitä, että saisi voimia elämänsä muuttamiseen ja itsensä hyväksymiseen.
En ollut pitkään aikaan lukenut mitään ruotsiksi, joten yllätyin siitä, miten laaja passiivinen sanavarasto minulla on. Seuraavaksi haluan kuitenkin lukea suomenkielisen kirjan, koska ruotsiksi luen huomattavasti hitaammin kuin suomeksi tai englanniksi. Kun vain osaisin päättää, minkä kirjan valitsen seuraavaksi lukemattomien kirjojen hyllystäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti