Sain eilen ystävältä lainaksi Enni Mustosen Paimentytön. Kuulemma ei ole kiirettä palauttaa kirjaa, joten ajattelin ensin, että luen kun ehdin. Kuitenkin illalla, kun oli viimeinkin hetki aikaa istahtaa hetkeksi sohvalle, päätin aloittaa Paimentytön lukemisen. Minulla ei ollut etukäteen mitään käsitystä kirjasta, joten ennakko-odotukseni olivat, että teksti on samanlaista kaavamaista hömppää kuin muissakin Mustosen romaaneissa. Tiettyjä Mustosen kirjoille tyypillisiä piirteitä löytyi Paimentytöstäkin, mutta jollain tavalla juoni onnistui tempaamaan minut mukaansa, sillä lopetin lukemisen vasta vähän puolenyön jälkeen pettyneenä siihen, että kirja loppui, ja että jatko-osaa pitänee odottaa ainakin vuoden verran.
Erityisesti minua kiehtoi Topeliuksen elämän kuvaaminen palvelusväen näkökulmasta, Jäi sellainen tunne, että haluaisin tutustua Topeliuksen elämään lisää ja lukea esim. elämäkertoja tai kirjallisuustieteellisiä teoksia. Välskärin kertomuksia en usko jaksavani lukea, mutta ei pidä koskaan sanoa ei koskaan!
Jep, vähän samanlaiset fiilikset täälläkin, pitäisi jossain vaiheessa kirjoitella tuntemuksia tuonne blogin puolelle ;)
VastaaPoistaKirjablogisi on mielenkiintoista luettavaa! Oletpa ehtinyt lukea kirjan lyhyessä ajassa. Minulla kestää nykyisin ihan tosi pitkään saada kirjat luettua loppuun, ja useimmat jäävätkin kesken. Tällä hetkellä olen lukemassa saksalaista kirjaa nimeltä "Finne dich selbst", enkä juuri nyt muista, kuka sen on kirjoittanut.
VastaaPoista